Hyvinvointialueen johtamiseen neljä palvelualuetta

Lapin hyvinvointialueen aluehallitus päätti kokouksessaan 29. kesäkuuta, että sote-palvelujen johtaminen järjestetään neljällä palvelualueella. Päätös alueiden määrästä syntyi äänestyksessä, jossa neljä palvelualuetta sai 10 ääntä ja kolme palvelualuetta 5 ääntä.

Palvelualueet muodostetaan vain hyvinvointialueen sisäistä organisoimista ja johtamista varten. Aluejako ei siis millään tavalla linjaa palveluiden sijaintia. Alueille ei määritetä minkäänlaisia keskuskuntia, vaan kaikki alueen kunnat ovat keskenään saman arvoisia. Esimerkiksi palvelualueen vastuuyksiköiden johtajat voivat työskennellä eri paikkakunnilla. Palvelualuejako ei ota myöskään kantaa pelastuspalvelujen aluejakoon, joka säilyy entisellään.

Pohjoisen Lapin palvelualue muodostuu Enontekiön, Inarin, Kittilän, Kolarin, Muonion, Pellon ja Utsjoen kunnista.
Itäisen Lapin palvelualue muodostuu Kemijärvestä, Pelkosenniemestä, Sallasta, Savukoskesta ja Sodankylästä.
Kaakkois-Lapin palvelualue muodostuu Posiosta, Ranuasta ja Rovaniemestä.
Lounais-Lapin palvelualue muodostuu Kemistä, Keminmaasta, Simosta, Tervolasta, Torniosta ja Ylitorniosta.

Palvelualueiden nimet ovat vasta työnimet, jotka voivat vielä tarkentua.

Hävinneessä kolmen alueen esityksessä Pohjoisen Lapin ja Itäisen Lapin palvelualueet olisivat muodostaneet yhden palvelualueen.

Pohjoisen Lapin palvelualueella asukkaita on 26000, Itäisen Lapin palvelualueella 21000, Kaakkois-Lapin palvelualueella 71000 ja Lounais-Lapin palvelualueella 59000.

Palvelualueiden muodostamisessa aluehallitus on huomioinut muun muassa luonnolliset asiointisuunnat, kuntien välisen muun yhteistyön sekä saamelaisalueen yhtenäisyyden. Useat kunnat ovat lausuneet selkeät mielipiteensä, mihin alueeseen kokevat luonnollisesti kuuluvansa.

Sote-palvelujen johtamisesta muutaman kunnan alueella on hyviä kokemuksia muun muassa erilaisista kuntayhtymistä. Aluehallitus päätyi palvelualueisiin, sillä Lappi on maantieteellisenä alueena liian laaja johdettavaksi yhtenä kokonaisuutena. Kun alueita on neljä, kunkin johtajan alaisuudessa työskentelee hallittava määrä alaisia ja yhteydet käytännön työhön ja henkilöstöön on mahdollista pysyä tiiviinä. Toisaalta kunkin alueen väkimäärä on tarpeeksi suuri, jotta palvelujen yhteisestä järjestämisestä syntyy taloudellista synergiaetua.

 

Budjetti jakaantuu alueellisille vastuuyksiköille

Kullekin palvelualueelle tulee neljä vastuuyksikköä, perheiden ja työikäisten palvelut, vammaisten palvelut, ikääntyneiden palvelut sekä sairauksien ehkäisy ja hoito. Alueellisten vastuuyksiköiden lisäksi sote-palveluissa on myös koko hyvinvointialuetta palvelevia vastuuyksiköitä, esimerkiksi erikoissairaanhoidossa.

Palvelualueen muilla vastuuyksiköillä on kullakin yksi johtaja, mutta sairauksien ehkäisyn ja hoidon vastuuyksiköllä on sekä johtava lääkäri että johtava hoitaja, joista jompikumpi toimii vastuuyksikön johtajana. Johtajat muodostavat palvelualueen johtotiimin, ja yksi heistä toimii tiimin puheenjohtajana.

Hyvinvointialueen budjetti ei jakaudu maantieteellisten palvelualueiden kesken, vaan vastuualueiden ja sitä kautta vastuuyksiköiden kesken. Eli esimerkiksi koko hyvinvointialueen laajuinen ikääntyneiden palveluiden vastuualuejohtaja vastaa hyvinvointialueen ikääntyneiden palvelujen kokonaisbudjetista. Hänen alaisinaan työskentelevät neljä ikääntyneiden palvelujen alueellista vastuuyksikköjohtajaa taas vastaavat budjetista omien maantieteellisten vastuuyksikköjensä osalta.

Kukin palvelualueen vastuuyksikköjohtaja vastaa sekä yksikkönsä toiminnasta että yhteistyöstä muiden palvelujen kanssa. Aiemmin esillä olleista integraatiojohtajan ja asiakkuuspäällikön tehtävistä on ainakin tässä vaiheessa luovuttu.