Takaisin edelliselle sivulle

Inarin palvelukodin puutteet eivät liity henkilöstömitoitukseen vaan työn organisointiin ja kirjaamiseen

Hyvinvointialueen mielestä Lupa- ja valvontaviraston tulkinnat ovat ristiriidassa Laphan noudattamien valtakunnallisten käytäntöjen kanssa.

Lapin hyvinvointialueen mukaan Inarin palvelukoti Männikön toiminnan puutteet eivät johdu henkilöstömitoituksesta vaan ovat ratkaistavissa työn organisoinnilla sekä kirjaamiskäytäntöjä ja omavalvontaa kehittämällä. Lupa- ja valvontaviraston mielestä asiakkaiden turvallisuus sekä ulkoilu- ja virikemahdollisuudet vaarantuisivat sekä ruokailut viivästyisivät henkilökunnan vähyyden vuoksi.

57-paikkaisessa ympärivuorokautisen palveluasumisen yksikössä työskentelee aamu- ja iltavuoroissa 11 hoitajaa sekä yövuoroissa 3 hoitajaa. Paikkamäärään ei ole suunnitteilla lisäystä.

Yksikön henkilöstömitoitus on 0,61. Lain vaatiman 0,6 minimimitoituksen lisäksi laskelmissa on huomioitu asiakkaiden palveluntarve sekä rakennuksen ominaisuuksista johtuvat lisätarpeet. Mitoituksesta on vähennetty aika, joka yhteisen arvion mukaan kuluu välilliseen työhön eli esimerkiksi ruokailun järjestämiseen, siistimiseen tai pyykkihuoltoon. Välilliseen työhön käytettävä työaika aiotaan kellottaa, ja tarvittaessa hoitajien tekemää välillistä työtä vähennetään.

Lupa- ja valvontaviraston yleisesti hyväksymä linjaus on, että palvelukodeissa on yksi yöhoitaja noin 31 asukasta kohden.

–Männikön kolme yöhoitajaa 57 asiakasta kohden on korkea mitoitus. Se on katsottu tarpeelliseksi, sillä rakennus koostuu useammasta osiosta, ikääntyneiden palvelujen johtaja Annukka Marjala toteaa.

Aamu- ja iltavuoroissa on 4,5-5,1 asukasta hoitajaa kohden, riippuen siitä, ovatko kaikki lyhytaikaispaikat käytössä. Aamu- ja iltavuoron vaihteessa on päällekkäistä työaikaa, jolloin on mahdollisuus asiakkaan ulkoiluun, sosiaaliseen kanssakäymiseen ja muuhun mieluisaan toimintaan.

–Ymmärrän hyvin, että henkilöstö kokee riittämättömyyden tunnetta. Lähes kaikissa meidän yksiköissämme on nykyään vähemmän henkilökuntaa kuin ennen. Kun henkilöstön määrä muuttuu, se vaatii aina myös toiminnan muutosta ja aiemmista toimintatavoista luopumista. Useissa yksiköissä tämä muutos on meillä vielä kesken, ja siksi työ tuntuu myös raskaammalta.

Kirjaamisen ja omavalvonnan puutteet korjataan

Yksikössä on ollut virheellisiä käsityksiä, kuinka usein pääsääntöisesti vuoteessa olevia asukkaita tulee nostaa sängyistään. Nostaminen tulee tehdä aina asukkaan yksilöllisen asiakassuunnitelman mukaisesti. Myös rajoituskeinojen, kuten hygieniahaalarien ja sängynlaitojen käytön, sekä virkistystoiminnan kirjaamisessa on ollut puutteita, ja virkistystoiminnan viikko-ohjelma ei ole ollut esillä, vaikka toimintaa on järjestetty.

Rajoituskeinoja ei määrätä rutiininomaisesti, vaan harkitusti lääkärin päätöksellä viimesijaisena keinona silloin, kun riskitilanteita on tullut esiin. Yksikössä ei ole varalta päätettyjä tai toistaiseksi voimassa olevia rajoituskeinoja.

–Männikön rajoitustoimissa harkitaan aina, ovatko toimet välttämättömiä, vai olisiko tilanteet ratkaistavissa muilla keinoin. Rauhoittavia lääkkeitä eli kemiallista rajoittamista käytetään yksikössä todella vähän, asukkaiden hoidosta vastaava omalääkäri, saattohoitoon erikoistunut ylilääkäri Outi Liisanantti toteaa.

–Otamme lupa- ja valvontaviraston päätöksen vakavasti ja käsittelemme sen asianmukaisella huolellisuudella. Ohjeistukset ovat olleet oikeat, mutta meidän tulee edelleen parantaa sitä, että ne ovat kaikilla tiedossa, sekä varmistaa nykyistä paremmin niiden noudattamisen seuranta ja toiminnan yhtenäinen ja asianmukainen kirjaaminen, ikääntyneiden palvelujen johtaja Annukka Marjala toteaa.

Hyvinvointialue kaipaa selkeitä valtakunnallisia linjauksia ristiriitaisiin ohjeisiin

Hyvinvointialue pitää huonona, että samaan aikaan kun asiakkaiden hoidontarve lisääntyy ja muuttuu haastavammaksi, viranomaisten normisto tiukentuu ja ristiriitaistuu.

Esimerkiksi Männikössä pitäisi LVV:n mielestä olla lisää henkilökuntaa, jotta asukkaiden aamupalan tarjoilussa ei kestä liian pitkään. Kyse ei kuitenkaan ole aamuhenkilöstön riittävyydestä, vaan hyvinvointialue haluaa noudattaa asukkaiden lakisääteistä itsemääräämisoikeutta.

–Meistä ikäihmisellä on oikeus nukkua aamiaisajan yli ja syödä sitten kun herää. Meillä itsemääräämisoikeuteen kuuluu, että ruokaa on saatavissa oman rytmin mukaan, vaikka yöllä, vastuuyksikköjohtaja Anne Mattila toteaa.

Toinen ristiriitainen esimerkki liittyy liikuntakyvyttömien asukkaiden turvallisuuteen. Muut asukkaat eivät häiritsisi heidän nukkumistaan, jos ovi lukittaisiin yön ajaksi. Oven lukitseminen ei kuitenkaan LVV:n ohjeistuksiin pohjautuvan hyvinvointialueiden yleisen käsityksen mukaan ole sallittua, vaikka asukas olisi liikuntakyvytön, sillä se rajoittaisi hänen liikkumisvapauttaan. Esimerkiksi Männikössä on otettu käyttöön erilaista teknologiaa kuten ovihälyttimiä asiakkaiden turvallisuuden lisäämiseksi.

LVV:n omissa ohjeissa todetaan, että rajoitustoimia voi käyttää myös muiden kuin ikäihmisen oman turvallisuuden varmistamiseksi. Männiköstä tekemässään päätöksessä LVV kuitenkin toteaa, että se ei pidä rajoitustoimien käyttöä hyväksyttävänä, jos toimenpiteillä pyritään varmistamaan muiden asukkaiden turvallisuus.

–Lainsäädäntö ja normisto ei huomioi tarpeeksi meidän yhä kasvavaa muistisairasta väestöämme. Heidän turvalliseen ja hyvään hoivaansa kaivattaisiin tilaa inhimillisyydelle ja mahdollisuuksia ihmislähtöiseen tulkintaan. Omaiset sekä päivittäin asukasta hoitavat hoitajat tuntevat muistisairaan toiveet ja hyvän elämänlaadun parhaiten, Marjala toteaa.

Hyvinvointialue toivoo myös selkeää linjausta, miten asukkaiden henkilökohtaisten palvelutarvearviointien RAI-tuloksia pitäisi tulkita yksikön henkilöstömitoitusta määritettäessä. Tällä hetkellä hyvinvointialue laskee mitoituksen niin, että jos RAI-arvioinnin RUG-luokitus eli asiakasrakenteen ja resurssitarpeen arvo ylittää 1,0, niin mitoituksen tulee olla yli 0,6.

–THL:n suosittelemaa RAI-arviointia käytetään valtakunnassa laajasti tiedolla johtamiseen, ja myös Männikön mitoitus perustuu sen hyödyntämiseen. Nyt kuitenkin toinen viranomainen ohjeistaa, että tällä mallilla laskettu mitoitus ei olisi tässä yksittäisessä yksikössä välttämättä riittävä, Marjala ihmettelee.

Tiedote koltansaameksi

Tiedote pohjoissaameksi

Tiedote inarinsaameksi

Takaisin edelliselle sivulle

Palliatiivinen tiimi vahvistaa kotihoidon osaamista Rovaniemellä

Elämän loppuvaiheessa moni toivoo saavansa olla tutussa ja turvallisessa kotiympäristössä. Rovaniemen kotihoidon palliatiivinen tiimi tukee vakavasti sairaita asiakkaita ja heidän läheisiään tarjoamalla palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa kotona. Asiakkailta ja omaisilta saatu palaute kertoo hoidon tuovan arkeen turvaa, tukea ja läsnäoloa silloin, kun niitä eniten tarvitaan.

Rovaniemen kotihoidossa toimii palliatiivinen tiimi, joka tukee vakavasti sairaita asiakkaita ja heidän läheisiään elämän loppuvaiheessa. Tiimi tarjoaa palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa asiakkaan omassa kodissa osana kotihoitoa.

Syksyllä 2024 käynnistynyt toiminta on saanut hyvää palautetta asiakkailta ja omaisilta.

Kotihoidon tuki ja palliatiivinen hoito samassa tiimissä

Palliatiivinen tiimi on osa Rovaniemen kotihoidon Rovatiimiä. Tiimissä työskentelee lähihoitajia ja sairaanhoitajia, joilla on erityisosaamista palliatiivisesta hoidosta ja saattohoidosta.

Rovaniemen keskustan alueella palliatiivinen kotihoito on keskitetty tähän tiimiin. Keskitetty toimintamalli vahvistaa ammattilaisten osaamista ja tukee laadukasta hoitoa.

Hoito suunnitellaan yksilöllisesti

Kotihoidon asiakkaaksi tullaan palvelutarpeen arvioinnin kautta. Tarvittaessa asiakkaan hoito siirtyy palliatiivisen tiimin vastuulle yhteistyössä kotihoidon lääkärin kanssa. Hoito voi myöhemmin edetä saattohoitoon.

Hoitopolku suunnitellaan aina asiakkaan tilanteen mukaan ja toiveita huomioiden.

– Palliatiivisen hoidon piiriin siirtymistä ei kannata pelätä. Meidän kokemuksemme mukaan hoitajat ovat läsnä, tietävät tilanteen ja reagoivat nopeasti, jos jokin muuttuu. Se tuo paljon turvaa sekä sairastuneelle että läheisille, kertoo palliatiivisen tiimiin asiakas Elma ja hänen omaisensa.

Tiivistä yhteistyötä lääkäreiden ja kotisairaalan kanssa

Palliatiivinen tiimi tekee tiivistä yhteistyötä kotihoidon lääkäreiden ja kotisairaalan kanssa. Lääkärikonsultaatioita hyödynnetään tilanteen mukaan, ja esimerkiksi suonensisäiset lääkehoidot voidaan toteuttaa yhteistyössä kotisairaalan kanssa.

Jos saattohoidossa oleva asiakas asuu kauempana Rovaniemen keskustasta, esimerkiksi Muurolassa, kotihoidon henkilöstö voi konsultoida Rovaniemen palliatiivista tiimiä. Näin palliatiivinen osaaminen on koko hyvinvointialueen kotihoidon tukena.

Pieni asiakasmäärä mahdollistaa yksilöllisen hoidon

Tiimin hoidossa on kerrallaan noin 30 asiakasta. Rajattu asiakasmäärä mahdollistaa kiireettömän ja yksilöllisen kohtaamisen sekä asiakkaiden että läheisten kanssa.

Palautteissa kiitosta ovat saaneet erityisesti hoidon laatu, turvallisuus ja inhimillinen kohtaaminen.

– Kotona saatu hoito on tuonut meille ennen kaikkea turvallisuuden tunnetta. Tiedämme, että tilanteisiin reagoidaan nopeasti ja apua saa tarvittaessa heti. Hoitajat auttavat myös arjen asioissa, mikä on helpottanut elämääni paljon, Elma kertoo.

– Säännölliset käynnit ovat tuoneet päiviin rytmiä ja turvaa. Hoitajat tuntevat tilanteen hyvin, ja heidän kanssaan on ollut helppo olla yhteydessä. On ollut tärkeää, että myös meidät omaiset on pidetty ajan tasalla ja otettu mukaan hoitoon liittyviin asioihin, toteaa Elman omainen.

Osaava ja yhteen hiileen puhaltava tiimi

Palliatiivinen tiimi tunnetaan hyvästä yhteishengestä ja sujuvasta yhteistyöstä. Yhteiset pelisäännöt, luottamus ja avoin vuorovaikutus tukevat vaativaa työtä, jossa kohdataan elämän herkkiä hetkiä.

***

Läsnäoloa, osaamista ja yhdessä tekemistä elämän loppuvaiheessa

Palliatiivinen kotihoito ja saattohoito kotona mahdollistavat sen, että ihminen voi elää elämänsä viimeiset vaiheet tutussa ja turvallisessa ympäristössä. Työtä ohjaa vahva halu kohdata ihminen arvokkaasti ja yksilöllisesti.

Sairaanhoitaja Janna Nurmelan mukaan työn merkityksellisyys syntyy ennen kaikkea ihmisen kohtaamisesta.

– Tärkeintä on asiakkaan oireiden lievittäminen, perheen tukeminen ja se, että voimme mahdollistaa kotona asumisen elämän loppuun asti, hän kertoo.

Myös lähihoitaja Johanna Hasa korostaa läsnäolon merkitystä.

– On arvokasta saada olla ihmisen rinnalla aivan viimeisillä hetkillä. Läsnäolon merkitys korostuu, kun kuolema lähestyy, hän sanoo.

Koti voi olla turvallinen paikka loppuun asti

Kaikki eivät tiedä, että saattohoito on mahdollista toteuttaa myös kotona. Kotisairaala tukee hoitoa tiiviisti ja tarvittaessa käytössä on esimerkiksi kipupumppu. Tarpeen mukaan asiakkaalla on myös mahdollisuus siirtyä osastohoitoon.

– Palliatiivisessa kotihoidossa työskentelee koulutettu ja osaava henkilökunta. Osaamista kehitetään jatkuvasti, ja esimerkiksi saattohoitokoulutuksia suoritetaan parhaillaan lisää, Nurmela kertoo.

Kotiympäristö koetaan usein rauhoittavaksi ja turvalliseksi. Samalla huomioidaan läheiset ja heidän jaksamisensa.

– Jokainen kohdataan yksilönä, ja elämän loppuvaihe voi olla hyvinkin levollista aikaa, Hasa kuvaa.

Kohtaamiset jäävät mieleen

Työssä korostuvat merkitykselliset kohtaamiset ja yhteistyö. Erityisesti mieleen jäävät hetket, joissa apu on ollut konkreettista ja oikea-aikaista.

– Kiitokset asiakkailta ja omaisilta tuntuvat erityisen hyviltä. On tärkeää huomata, että omasta osaamisesta on aidosti hyötyä, Nurmela kertoo.

– Myös pienistä asioista saatu kiitollisuus koskettaa. Kuoleman läheisyys tekee työstä inhimillisesti hyvin merkityksellistä, Hasa lisää.

Vahva tiimi tukena

Palliatiivinen hoito on tiimityötä, jossa jokaisen panos on tärkeä. Työtä tehdään tiiviissä yhteistyössä muun muassa lääkäreiden, hoitajien ja terapeuttien kanssa.

– Meillä on tiivis ja empaattinen tiimi, jossa jokainen tekee työtä omalla persoonallaan. Yhdessä tekeminen on suuri voimavara, Nurmela kuvaa.

– Tiimissämme on hyvä yhteishenki ja yhteinen tavoite: tarjota mahdollisimman hyvää hoitoa. Yhteistyö ja tiedonkulku ovat keskeisiä, Hasa kertoo.

Takaisin edelliselle sivulle

Ikääntyneisiin kohdistuva lähisuhdeväkivalta jää usein piiloon

Ikääntyneisiin kohdistuva lähisuhdeväkivalta on vakava ja usein piiloon jäävä ilmiö yhteiskunnassamme. Sillä tarkoitetaan luottamuksellisessa suhteessa tapahtuvaa tekoa tai laiminlyöntiä, joka vaarantaa ikääntyneen ihmisen hyvinvoinnin, turvallisuuden tai terveyden. 

Kaltoinkohtelu voi ilmetä esimerkiksi oikeuksien rajoittamisena, loukkaavana kohteluna tai ihmisarvoa alentavana toimintana. Väkivalta voi olla fyysistä, psyykkistä, digitaalista tai liittyä kulttuuriin tai uskontoon. Se voi olla myös seksuaalista tai taloudellista hyväksikäyttöä tai hoidon laiminlyöntiä. 

Ikääntyneet ovat usein haavoittuvassa asemassa: toimintakyky voi olla heikentynyt ja arjessa ollaan riippuvaisia läheisistä. Tämä voi altistaa kaltoinkohtelulle. 

Miten tunnistaa ikääntyneeseen kohdistuva väkivalta?  

Väkivallan tunnistaminen ei ole aina helppoa. Ikääntynyt ei välttämättä kerro tilanteestaan – häpeä, syyllisyys tai pelko voivat estää puhumisen. Muistisairaus tai heikentynyt toimintakyky voi myös vaikeuttaa tilanteen ymmärtämistä. 

Seuraavat kysymykset voivat auttaa tilanteen tunnistamisessa:  

• Oletko lakannut tapaamasta ystäviäsi ja sukulaisiasi? 
• Määräileekö läheisesi sinua tai kontrolloiko hän tekemisiäsi, kuten liikkumistasi tai rahankäyttöäsi? 
• Pelkäätkö läheistäsi tai koetko olosi turvattomaksi hänen läsnäollessaan? 
• Koetko, että sinun täytyy miellyttää läheistäsi? 
• Pelkäätkö läheistäsi tai koetko turvattomuutta, kun läheisesi on paikalla? 
• Koetko, että sinun täytyy miellyttää häntä? 
• Käyttääkö läheisesi sinun rahojasi ilman lupaasi tai vahingoittaako hän sinun omaisuuttasi? 

Väkivallan mahdollisia merkkejä 

Fyysisiä merkkejä voivat olla: 

• eri paranemisvaiheessa olevat mustelmat ja vammat 
• toistuvat selittämättömät vammat.

Vaikeammin tunnistettavia merkkejä: 

• hoitamattomuus, aliravitsemus tai kuivuminen 
• lääkitykseen liittyvät ongelmat 
• toistuva hakeutuminen palveluihin tai niiden välttely 
• selittämättömät maksuvaikeudet.

Myös käyttäytymisen muutokset voivat kertoa kaltoinkohtelusta: 

• pelokkuus, arkuus tai vetäytyminen 
• masentuneisuus, itkuisuus 
• aggressiivisuus 
• itsetuhoiset ajatukset tai puhe.

Väkivalta heikentää ikääntyneen toimintakykyä, pahentaa sairauksia ja horjuttaa turvallisuuden tunnetta sekä luottamusta muihin ihmisiin. 

Usein väkivallan tekijä on läheinen henkilö, johon liittyy vahva tunneside – esimerkiksi puoliso, lapsi tai lapsenlapsi. 

Mistä saa apua? 

Puhu luotettavalle henkilölle. Yhdessä voi keksiä keinoja tilanteen ratkaisemiseksi. 

Hae ammattiapua esimerkiksi terveyskeskuksesta. 

Turvallisuuden vanhuuden puolesta – Suvanto ry tarjoaa apua ja tukea ikääntyneille ja heidän läheisilleen. 

Turvakotiin voi hakeutua myös ikääntynyt. Ikä, vamma tai toimintarajoite ei estä avun saamista.  

Lapin ensi- ja turvakoti, Kairatie 75 D, ovi 2 Rovaniemi, puh. 040 584 0021 (avoinna ympäri vuorokauden) 

Hätätilanteessa soita aina 112.  

Miksi asiasta on tärkeää puhua? 

Ikääntyneisiin kohdistuva väkivalta on alitutkittu ja usein piiloon jäävä ilmiö. Se ei näy tilastoissa koko laajuudessaan, koska moni ei kerro kokemuksistaan. 

Siksi on tärkeää, että: 

• läheiset uskaltavat kysyä ja huomata muutoksia 
• ammattilaiset ottavat asian puheeksi 
• väkivaltaan puututaan ajoissa. 

15.6. vietetään ikääntyneisiin kohdistuvan väkivallan vastaista päivää. Jokaisella on oikeus turvalliseen ja arvokkaaseen vanhuuteen.

Katso myös video:

Taloudellinen väkivalta ja rahapelaaminen

Takaisin edelliselle sivulle

Palveluntuottajaksi hakeutuminen ikääntyneiden lyhytaikaiseen ympärivuorokautiseen palveluasumiseen on avattu

Kuva: STM

Lapin hyvinvointialue on avannut palveluntuottajille mahdollisuuden hakeutua ikääntyneiden lyhytaikaisen ympärivuorokautisen palveluasumisen palvelusetelituottajaksi. Haku tehdään PSOP-järjestelmässä (Parasta palvelua -järjestelmä).

Palveluntuottajaksi hakeudutaan palveluun Ikääntyneiden lyhytaikainen ympärivuorokautinen palveluasuminen, joka sisältää:

• lyhytaikaisen ympärivuorokautisen palveluasumisen omaishoidon tuen lakisääteisten vapaiden järjestämiseksi (myönnetään 3 vrk/kk)
• muun lyhytaikaisen ympärivuorokautisen palveluasumisen.

Palvelusetelin kattohinta palveluntuottajalle on vuonna 2026 enintään 227 euroa vuorokaudessa.

Asiakkaan omavastuuosuus määräytyy Lapin hyvinvointialueen asiakasmaksuhinnaston mukaisesti:

• omaishoidon tuen vapaan aikainen palvelu 13,70 euroa vuorokaudessa
• muu lyhytaikainen ympärivuorokautinen hoiva 42,50 euroa vuorokaudessa.

Palveluntuottajaksi hakeutumisessa noudatetaan palvelusetelisääntökirjaa, joka sisältää tarkemman palvelukuvauksen sekä palveluntuottajille asetetut vaatimukset.

Tutustu palvelusetelisääntökirjaan: Ikääntyneiden lyhytaikaisen ympärivuorokautisen palveluasumisen palvelusetelisääntökirja Lapin hyvinvointialue

Lisätietoja ja yhteyshenkilöiden tiedot löytyvät sivulta Palvelusetelituottajalle - Lapin hyvinvointialue

Takaisin edelliselle sivulle

Utsjoen kotihoidon sairaanhoito turvattu kesällä – kotisairaala silti suljettuna

Utsjoen kotihoidon asiakkaiden ja monipalveluyksikkö Dorvun asukkaiden sairaanhoidolliset tarpeet pystytään turvaamaan kesän ajan. Kotihoitoon ja asumispalveluihin on saatu sairaanhoitaja ajalle 1.6.–14.8.2026.

Sairaanhoitaja työskentelee ikääntyneiden palveluissa virka-aikoina. Hän antaa sairaanhoidollista apua suunnitelmallisesti sekä tarvittaessa kotihoidon asiakkaille ja Dorvun asukkaille. Kotihoidon ja monipalveluyksikön lähihoitajat ja hoiva-avustajat työskentelevät normaalisti viikon jokaisena päivänä ympärivuorokauden.

Sosiaali- ja kriisipäivystys toimii monipalveluyksikössä entiseen tapaan. Yksiköiden saattohoidot järjestetään vastaanoton sairaanhoitajien tuella. Muut saattohoidot hoidetaan Ivalossa.

Utsjoen kotisairaala on suljettuna kesän ajan 1.5.–31.8.2026 henkilöstötilanteen vuoksi. Lapin hyvinvointialueen aluehallitus käsitteli kotisairaalan kesäajan sulkua kokouksessaan 25.5.2026. Tavoitteena on käynnistää kotisairaalan toiminta uudelleen syyskuussa 2026.

Virka-aikana asiakkaat ohjataan Utsjoen terveysaseman vastaanottopalveluihin, joissa arvioidaan hoidon tarve ja järjestetään jatkohoito. Tarvittaessa potilaita ohjataan Ivalon vuodeosastolle. Virka-ajan ulkopuolella tulee olla yhteydessä Päivystysapuun numeroon 116 117 ennen terveyskeskukseen hakeutumista. Hätätilanteissa tulee aina soittaa numeroon 112.

Kotisairaalan sulun aikana kiinnitetään erityistä huomiota kielellisten oikeuksien toteutumiseen. Akuuteissa tilanteissa hyödynnetään Utsjoen vastaanottopalvelujen saamenkielisten työntekijöiden osaamista. Ivalon vuodeosastolla on saatavilla pohjoissaamenkielistä hoitoa, ja tarvittaessa palvelua täydennetään tulkkauksella.

Lapin hyvinvointialue pahoittelee tilanteesta aiheutuvaa haittaa ja kiittää kuntalaisia ymmärryksestä poikkeuksellisessa tilanteessa.

***

Ohcejoga ruovttus divššu buohccedikšun dorvvastuvvon geasset – ruoktobuohcceviessu almmatge gitta

Ohcejoga ruovttus divššu áššehasaid ja máŋggabálvalanovttadat Dorvvu ássiid buohccedivššolaš dárbbuid sáhttit dorvvastit geasseáigge. Ruovttus dikšui ja ássanbálvalusaide leat ožžon bargui buohccedivššára áigodahkii 1.6.–14.8.2026.

Buohccedivššár bargá vuorasolbmuid bálvalusain virgeáigge. Son addá buohccedivššárlaš veahki plánaid mielde ja maiddái dárbbu mielde ruovttus divššu áššehasaide ja Dorvvu ássiide. Ruovttus divššu ja máŋggabálvalanovttadaga lagašdivššárat ja dikšunveahkit barget dábálaččat juohke vahkkobeaivve birra jándora.

Sosiála- ja kriisagohcin doaibmá máŋggabálvalanovttadagas nugo dán rádjáige. Ovttadagaid mieđuštandivššut lágiduvvojit vuostáváldima buohccedivššáriid vehkiin. Eará mieđuštandivššut dikšojuvvojit Avvilis.

Ohcejoga ruoktobuohcceviessu lea geasset gitta 1.5.–31.8.2026 bargiidváilli geažil. Lappi buresveadjinguovllu guovlluráđđehus gieđahalai ruoktobuohcceviesu geasseáiggi giddema čoahkkimisttis 25.5.2026. Viggamuššan lea álggahit ruoktobuohcceviesu doaimma ođđasit čakčamánus 2026.

Virgeáigge áššehasat rávvejuvvojit Ohcejoga dearvvasvuođaguovddáža vuostáváldinbálvalusaide, gos árvvoštallojuvvo divššu dárbu ja lágiduvvo joatkkadikšu. Dárbbu mielde buohccit rávvejuvvojit Avvila seaŋgaossodahkii. Maŋŋel virgeáiggi galgá váldit oktavuođa Gohcinveahkkái nummirii 116 117 ovdalgo vuolgá dearvvasvuođaguovddážii. Heahtediliin galgá álo riŋget nummirii 112.

Ruoktobuohcceviesu giddema áigge biddjo erenomáš fuomášupmi gielalaš vuoigatvuođaid ollašuvvamii. Akuhtta diliin ávkkástallojuvvo Ohcejoga vuostáváldinbálvalusaid sámegielat bargiid máhtuin. Avvila seaŋgaossodagas oažžu davvisámegielat divššu, ja dárbbu mielde bálvalus dievasmahttojuvvo dulkomiin.

Lappi buresveadjinguovlu šálloša dili ja giitá gieldda olbmuid áddejumis.