Perhehoitajuus on Jenni-Maaretille elämäntapa
Perhehoitajuus on Jenni-Maaretille elämäntapa
Jenni-Maaret asuu Rovaniemellä ja työskentelee sairaanhoitajana. Hänen polkunsa perhehoitajaksi alkoi jo lapsuudenkodissa.
– Olen kotoisin Hämeestä, mutta asunut Rovaniemellä jo yli kymmenen vuotta. Perhehoito on ollut osa elämääni pitkään, sillä omat vanhempani toimivat sijaisperheenä, Jenni kertoo.
Kokemus omasta lapsuudesta herätti kiinnostuksen. Hän aloitti tukiperheenä noin 15 vuotta sitten Etelä-Suomessa. Sijaisperheenä hän on toiminut vuodesta 2020 lähtien.
Perhehoitajaksi kasvetaan – mutta siihen myös valmistaudutaan
Perhehoitajaksi ryhtyminen vaatii valmennusta ja oman tilanteen pohtimista. Jenni-Maaret osallistui Rovaniemen kaupungin järjestämään PRIDE-valmennukseen.
– Valmennus auttaa ymmärtämään, mitä perhehoito on käytännössä. Siinä myös omat valmiudet kirkastuvat, hän kuvaa.
Jenni-Maaret kertoo, että hänen kohdallaan valmistautuminen oli luontevaa. Hän tiesi jo entuudestaan, mitä työ pitää sisällään.
– Tärkeintä oli miettiä, millaisiin tilanteisiin olen valmis. Olen hoitanut sekä pitkä- että lyhytaikaisia sijoituksia, pääasiassa alle kouluikäisiä lapsia.
Jenni-Maaret on ollut myös päivystyslistalla. Se tarkoittaa, että lapsi voi tulla perheeseen milloin tahansa, myös yöllä.
Arki on tavallista lapsiperheen elämää
Jenni-Maaretin mukaan perhehoitajan arki on hyvin samanlaista kuin muissakin lapsiperheissä.
– Meillä eletään tavallista arkea. Olen perheemme ainoa aikuinen, joten vastaan kaikesta arjen sujumisesta.
Arki vaihtelee lasten iän ja tarpeiden mukaan. Vauvojen kanssa Jenni-Maaret on ollut kotona hoitovapaalla. Päiväkoti-ikäiset lapset käyvät päiväkodissa, ja silloin hän tekee työtään sairaanhoitajana.
– Muokkaan työaikaani sen mukaan, kuinka monta lasta meillä on ja millaisia tarpeita heillä on. Lapsilla voi olla paljon tapaamisia ja terapioita, jotka hoidetaan arkipäivisin.
Luottamus ja turvallinen arki ovat työn ydin
Jenni-Maaretin mielestä työssä palkitsevinta on luottamuksen rakentaminen.
– On hienoa, kun saa lapsen ja hänen perheensä luottamuksen ja yhteistyö toimii. Se auttaa lasta ja tukee hänen suhdettaan omiin vanhempiinsa.
Arjen pienet hetket ovat yhtä tärkeitä.
– Lapsen halaus, syliin tuleminen tai yhteiset leikit kertovat, että lapsella on turvallinen olo. Se on kaikkein tärkeintä.
Haasteita tulee, mutta niistä selvitään yhdessä
Perhehoitajan työ ei ole aina helppoa. Jenni-Maaretin mukaan omien rajojen pitäminen voi joskus olla vaikeaa.
– Kaikkia ei voi aina miellyttää. Sen hyväksyminen oli alussa haastavaa.
Hän muistuttaa, että työssä kohdataan myös tilanteita, joissa pitää pohtia turvallisuutta.
Vaikeissa tilanteissa auttaa oma asenne.
– Yritän pitää asiat asioina ja ihmiset ihmisinä. Muistan, että kaikilla on sama tavoite: lapsen paras.
Jenni-Maaret purkaa omaa kuormitustaan liikkumalla ja tekemällä kotitöitä.
– Ulkoilu, siisti koti ja vaikka leipominen auttavat palautumaan.
Tukea ei tarvitse hakea yksin
Perhehoitaja ei ole työssään yksin. Jenni-Maaret saa tukea monelta taholta.
– Meillä on oma perhehoidon ohjaaja, jolta voin kysyä mitä tahansa. Lomitusperheistä olen myös aina kokenut saavani avun arkeen. He mahdollistavat sen, että saan pitää lakisääteiset vapaat. Ja sosiaalipäivystyshän on tietenkin se, mistä saa tarvittaessa avun virka-ajan ulkopuolella kiireellisiin asioihin.
Lisäksi arjessa tukevat lasten sosiaalityöntekijät sekä esimerkiksi päiväkoti, neuvola ja terapeutit.
– Myös omat läheiseni auttavat paljon käytännön asioissa, Jenni-Maaret kertoo.
Perhehoito on tapa elää
Tärkeintä perhehoitajuudessa on Jenni-Maaretista mahdollisuus auttaa lapsia ja perheitä. Toisaalta se on myös vastannut hänen omaan toiveeseensa päästä pyörittämään lapsiperheen arkea.
Perhehoitajana toimiminen ei ole hänelle vain työtä.
– Se on elämäntapa. Kun lapset ovat meillä, he ovat täysivaltaisia perheenjäseniä. He osallistuvat kaikkeen, mitä perheenä teemme.
Hän haluaa asettaa lapset arjessa etusijalle.
– Olen tehnyt sen päätöksen jo alkuvaiheessa. Sen ansiosta arki toimii ja olemme saaneet paljon hyviä yhteisiä kokemuksia.
Rohkeasti mukaan – perhehoitajia tarvitaan
Jenni-Maaret kannustaa kaikkia kiinnostuneita lähtemään mukaan valmennukseen.
– PRIDE-valmennus on hyvä tapa tutustua asiaan. Sen aikana näkee, onko tämä itselle sopiva tehtävä.
Hänen viestinsä on selkeä: uusia perhehoitajia tarvitaan.
– Tämä työ on sitovaa, mutta myös todella antoisaa. Tukea saa, eikä kenenkään tarvitse pärjätä yksin.
Kenelle perhehoitajuus sopii?
Jenni-Maaretin mukaan tärkeintä on aito halu auttaa.
– Perhehoitajaksi sopii ihminen, joka haluaa tukea lapsia ja heidän perheitään. Pitää myös ymmärtää, että mukana tulee koko lapsen verkosto.
Hän näkee hyötyä siitä, jos perhehoitajalla on kokemusta esimerkiksi työstä lasten parissa.
– Mutta tärkeintä on oikea asenne ja halu sitoutua.
Mitä perhehoidosta on hyvä tietää?
Perhehoito on monelle vielä tuntematon.
– Toimintaa ohjaavat lait ja ohjeet. Kyse ei ole työsuhteesta, vaan toimeksiannosta. Tehtävästä maksetaan palkkio, ei palkkaa.
Jenni-Maaret kertoo, että joskus perhehoitajana joutuu selittämään työnsä erityispiirteitä.
– Tämä on oma tapansa tehdä työtä ja elää arkea. Siksi siitä on tärkeää kertoa enemmän.
Kiinnostaisiko sinua perhehoitajuus tai tukiperhetoiminta?
Tule mukaan valmennuksiin!