Takaisin edelliselle sivulle

Avainhenkilökoulutuksen käynyt kätilö Jenni Peltomaa näkee kätilöiden roolin lähisuhdeväkivallan ehkäisytyön äärellä todella merkityksellisenä

Avainhenkilökoulutuksen tavoitteena on, että avainhenkilön osaaminen vahvistuu lähisuhdeväkivallan tunnistamisessa, puheeksi otossa ja tuen piiriin ohjauksessa. Avainhenkilöt tukevat muita ammattilaisia ja jatkossa toteuttavat puheeksiottokoulutuksia työyksiköissään. Lapin keskussairaalassa kätilönä työskentelevä Jenni Peltomaa kävi avainhenkilökoulutuksen viime vuonna ja pääsimme haastattelemaan Jenniä. 

Kuka olet ja missä työskentelet?

-Olen Jenni Peltomaa. Työskentelen tällä hetkellä kätilönä LKS Naistenklinikalla ja lisäksi teen organisaation sisäisiä työnohjauksia koko Lapin hyvinvointialueen alueella. Työni kätilönä on hyvin monipuolista ja teen työtä laajojen verkostojen kanssa: perusterveydenhuollon neuvoloiden, erikoissairaanhoidon sosiaalityöntekijöiden sekä esimerkiksi Lapin ensi- ja turvakodin kanssa. Synnyttävien perheiden hoitotyön lisäksi työskentelen synnytyspelkopoliklinikalla sekä toimin SERI-tukikeskuksessa päivystävänä kätilönä.

Miten päädyit osallistumaan Avainhenkilökoulutukseen?

-Näin avainhenkilökoulutukseen liittyvän ilmoituksen Kaltiossa (Lapin hyvinvointialueen intra) jo hyvissä ajoin ennen koulutusta. Tiesin heti, että haluan mukaan koulutukseen ja jatkossa myös kouluttamaan muita. Näen kätilöiden roolin lähisuhdeväkivallan työskentelyn äärellä todella merkityksellisenä. Raskausaikana sekä vauvavuoden aikana naisten todennäköisyys joutua lähisuhdeväkivallan uhriksi on tutkimuksienkin mukaan kiistatta kohonnut. Lähisuhdeväkivalta voi näyttäytyä kätilön työssä myös synnytyspelkopoliklinikalla ja näiden asioiden puheeksi ottamiseksi myös me sensitiivisen kohtaamisen ammattilaiset tarvitsemme lisää rohkeutta, tietoa ja työkaluja.

Mitä lähisuhdeväkivallalla sinun mielestäsi tarkoitetaan ja miten se voi ilmetä työssäsi?

-Lähisuhdeväkivalta pitää sisällään hyvin monenlaista väkivaltaa, vaikka siitä ehkä ensimmäisenä mieleen voikin tulla fyysinen väkivalta. Henkisen väkivallan, seksuaalisen väkivallan sekä taloudellisen väkivallan muodot ovat niitä, joita voisin uskoa kätilön kohtaavan fyysisen väkivallan lisäksi sekä siihen sekoittuneena. Joskus kätilön työssä lähisuhdeväkivalta on hyvin vahvasti näkyvissä, esimerkiksi SERI-potilaan hoidossa. Joskus se voi kätkeytyä vaikkapa synnytyspelon taakse tai näyttäytyä epäselvänä kipuiluna raskauden aikana. Tuolloin kätilöillä pitäisi olla vahvaa osaamista paitsi ottaa toistuvasti puheeksi lähisuhdeväkivallan mahdollisuus, myös tukea ja ohjata asiakasta konkreettisesti turvaan. Vaikka kätilönä koenkin olevani eturintamassa naisten oikeuksien asianajajana, on muistettava, että myös naisten tekemän lähisuhdeväkivallan tunnistamiseen ja puheeksi ottamiseen tarvitaan rohkeutta ja toimintamalleja.

Mitä opit/oivalsit koulutuksen aikana, mikä on paras anti työsi kannalta?

-Koulutuksen kannalta oli parasta se, että meidän yksiköstämme meitä osallistui useampi työntekijä. Tämä toi moniäänisyyttä pohdintoihin, sillä jokainen meistä edusti naistentautien ja synnytysten erikoisosaamista hieman eri vivahteilla. Naistentautien ja synnytysten toimialan keskuudessa meillä onkin mahdollisuus lähteä työstämään lähisuhdeväkivallan puheeksi ottamismalleja helposti asteittain. Koulutukseen osallistui hyvin monipuolisesti ammattilaisia eri erikoisaloilta, niin erikoissairaanhoidosta, perusterveydenhuollosta kuin sosiaalipuoleltakin. Tämä kirjavuus lisäsi ymmärrystä paitsi lähisuhdeväkivallan näyttäytymismuodoista eri ympäristöissä, myös siitä, miten paljon yhteistyötä me tarvitsemme kaikilla näillä sektoreilla.

Millä tavalla koulutus tukee työtäsi lähisuhdeväkivallan ehkäisemisessä?

-Sain koulutuksessa konkreettisia materiaaleja, joiden avulla voimme joko suoraan kysyä rutiininomaisesti lähisuhdeväkivallasta tai joiden pohjalta meidän on helppo muokata juuri meidän yksikköömme sopivia kyselylomakkeita ja haastattelukäytäntöjä.

Miten lähisuhdeväkivallan puheeksi otto sopii sinun työpaikkaasi?

-Lähisuhdeväkivalta herättää aika ajoin keskustelua työyhteisössäni. SERI-potilaat tietysti ovat oma lukunsa, mutta myös synnyttävien perheiden kohdalla, me kätilötkin tunnemme välillä aseettomuutta sanomatta jätettyjen asioiden ja pelkojen äärellä. Uskon, että rutiininomainen kysyminen raskaana olevalta, synnyttävältä ja synnyttäneeltä perheeltä madaltaa kynnystä ottaa lähisuhdeväkivalta puheeksi paitsi meille ammattilaisille myös asiakkaille. Tässä tulemme tarvitsemaan tietysti entistä tiiviimpää yhteistyötä esimerkiksi äitiysneuvoloiden kanssa.

Millaisia suunnitelmia tulevaisuuteen?

-Tulevaisuudessa uskon, että tulemme kehittämään koko Naistenklinikalla rutiininomaisen tavan kysyä asiakkaalta paitsi kyselyillä ja haastatteluilla, myös spontaanisti aina luontevassa ja turvallisessa ympäristössä heidän kokemuksistaan lähisuhdeväkivallasta. Toivon, että saamme jatkossa koulutettua lisää avainhenkilöitä tämän saman koulutuksen myötä ja pystymme tätä kautta lisäämään jatkuvaa matalan kynnyksen koulutusta myös oman vastuuyksikkömme sisällä.

Mitä viestiä haluaisit välittää muille sote-alan ammattilaisille lähisuhdeväkivallan käsittelemisestä?

"Joka kolmas nainen Suomessa on kokenut parisuhteessa fyysistä väkivaltaa, fyysisen väkivallan uhkaa tai seksuaaliväkivaltaa." (Naisten linja). Se vetää hiljaiseksi ja pistää miettimään. Miten moni asiakas jää meiltä näkemättä? Se saa myös kätilön hiljaisena miettimään sitä, miten moni auttaja on jäänyt ja jää yhä ilman apua itse.