Tukiperheenä lapsen rinnalla
Tukiperheenä lapsen rinnalla – Susannan ja Samuelin tarina
Olemme suomalais-ranskalainen perhe Lapista. Työskentelen viestintäasiantuntijana ja miehelläni Samuelilla on muurausalan yritys. Meillä on kolme tytärtä, joista kaksi vanhinta on jo muuttanut pois kotoa. 15-vuotias kuopus asuu vielä kotona.
Olemme olleet tukiperheenä kuusi vuotta nyt 13-vuotiaalle lapselle. Sitä ennen toimimme pari vuotta lomitusperheenä ystäväperheessämme asuville sijaislapsille. Lapset olivat aivan ihania ja meillä oli mukavaa yhdessä. Lisäksi työ tuntui tärkeältä. Siitä lähti ajatus, että voisimme tarjota säännöllisempääkin tukea jollekin perheelle.
Osallistuimme kunnan järjestämiin koulutuksiin. Sen jälkeen pääsimme tutustumaan lapseen, jonka perhehoidon ohjaaja arveli soveltuvan perheeseemme hyvin. Tavoitteena oli löytää ratkaisu, joka sopisi hyvin sekä lapselle että meidän perheellemme. Lapsi tuli perheensä ja perhehoidon ohjaajan kanssa kylään, jotta pääsisimme tutustumaan toisiimme. Hän osoittautui kaikin puolin vekkuliksi kaveriksi ja mekin näytimme kelpaavan hänelle. Tapaamisen jälkeen olikin selvää, että alkaisimme tukiperheeksi juuri hänelle.
Koska siinä vaiheessa kaikki omat lapsemme asuivat vielä kotona, 9-vuotias kuopuksemme lainasi omaa huonettaan hänelle. Muunlaisia valmisteluja meidän ei tarvinnut kotona tehdä.
Läksyjen tekoa ja uimahallireissuja
Alussa lapsi oli meillä yhden viikonlopun kuukaudessa. Haimme hänet perjantai-iltapäivänä kotoa ja veimme takaisin sunnuntaina iltapäivästä tai alkuillasta. Pari vuotta sitten päiviä lisättiin ja muutimme käytäntöä niin, että hän on ollut meillä lähinnä viikolla. Tämä tarkoittaa sitä, että olemme tehneet yhdessä läksyjä, lukeneet kokeisiin ja kuskanneet harrastuksiin. Lisäksi käymme esimerkiksi uimahallissa ja pienillä luontoretkillä. Alkuaikoina suunnittelimme tekemisiä tarkemmin, mutta nykyään arki jatkuu aika lailla normaalina silloinkin, kun lapsi on meillä. Hän on yksi perheenjäsen muiden joukossa. Hänellä on omat pienet kotiaskareensa ja yhdessä määritetyt säännöt esimerkiksi puhelimen käytön ja nukkumaanmenon suhteen.
Vaikeista tilanteista selviää puhumalla
Lapsi tulee meille edelleen mielellään, vaikka teini-ikä jo kolkutteleekin ovella. On ollut hienoa seurata hänen kasvua ja kehitystä. Hän on ihan huikea tapaus ja tuo meille paljon iloa.
Huonoja hetkiä tulee tietysti jokaiselle, eivätkä kemiat välttämättä osu perheessä aina yksiin. Vaikeammista tilanteista on selvitty puhumalla, joskus myös perheen ja sosiaalityöntekijän kanssa. Uskon, että meistä jokainen on kasvanut ja oppinut näiden vuosien aikana valtavasti - kärsivällisyyttä, toisten huomioon ottamista ja kompromissien tekoa.
Meillä on myös aina mahdollisuus olla yhteydessä perhehoidon ohjaajaan, jos eteen tulee mitä tahansa haasteita.
Läsnäolo riittää
Tässä työssä on minusta parasta se, että pystyy tarjoamaan konkreettista apua perheelle, ja samalla saa itse uudenlaista sisältöä elämään. Meille on myös tärkeää se, että omat lapsemme oppivat huomioimaan ja kunnioittamaan toisia ihmisiä. Tämä on ollut koko perheen yhteinen asia.
Tukiperheenä toimiminen ei vaadi mitään erityistä perheeltä. Riittää, että pystyy tarjoamaan aikaa ja läsnäoloa. Toki kannattaa miettiä yhdessä, minkä ikäisen ja temperamenttisen lapsen kanssa kemiat osuisivat parhaiten yhteen. Mutta jos kaikki perheessä ovat sitä mieltä, että yksi tai useampi lapsi mahtuisi viikonloppuja ilahduttamaan, kannattaa ehdottomasti lähteä mukaan.
Kiinnostaisiko sinua perhehoitajuus tai tukiperhetoiminta?
Tule mukaan valmennuksiin!