Perhehoito on yhteinen valinta
Minnan ja Markon perheessä eletään täyttä arkea – perhehoito on yhteinen valinta
Minnan ja Markon perheeseen kuuluu kolme biologista lasta. Nuorin, 15-vuotias, asuu vielä kotona, kun taas kaksi vanhempaa lasta ovat jo muuttaneet omilleen. Perheessä on jo usean vuoden ajan asunut myös sijoitettuja lapsia.
– Tällä hetkellä meillä asuu teini-ikää lähestyvät sisarukset. Lisäksi meillä käy tukilapsia säännöllisesti, Minna ja Marko kertovat.
Ajatus perhehoitajaksi ryhtymisestä kypsyi ajan kanssa
Perhehoitajina Minna ja Marko ovat toimineet nyt kahdeksan vuotta. Ajatus oli kulkenut mukana pitkään.
– Aiheesta keskusteltiin jo silloin, kun omat lapset olivat pieniä. Lopullinen päätös syntyi, kun nuorin lapsi meni eskariin ja arki helpottui.
Minna ja Marko lähtivät mukaan Pride-valmennukseen saadakseen lisätietoa ja varmistaakseen, sopiiko perhehoito heidän elämäänsä.
– Koulutus avasi silmiä. Ymmärsimme, että tämä ei ole ihan niin helppoa kuin ehkä aluksi ajattelimme. Samalla se kuitenkin vahvisti tunnetta siitä, että haluamme lähteä mukaan.
Valmennuksen aikana he pohtivat myös omaa lapsuuttaan, perhesuhteitaan ja valmiuksiaan toimia perhehoitajina.
Päätös tehtiin yhdessä koko perheen kanssa
Perhehoitajaksi ryhtyminen vaati avoimia keskusteluja.
– Pohdimme aluksi kahdestaan, miksi lähdemme tähän ja olemmeko valmiita sitoutumaan. Sen jälkeen keskustelimme asiasta lasten kanssa.
Perheessä päädyttiin ratkaisuun melko luontevasti.
– Olemme aika paljon hetkessä eläjiä. Molemmille oli selvää, että haluamme lähteä tähän mukaan.
He tiesivät jo alussa, että heidän perheeseensä sopii parhaiten pitkäaikainen sijoitus.
Arki on tuttua suurperheen elämää
Perheen arki on heidän mukaansa pitkälti tavallista lapsiperheen arkea – tosin hieman vilkkaampaa.
– Meillä on säännölliset rutiinit ja kalenteri täynnä merkintöjä. Arkeen kuuluu koulut, työt, harrastukset ja paljon kuskaamista.
Lisäksi perhehoito tuo mukanaan muita arjen tehtäviä.
– Lääkäri- ja terapiakäynnit, palaverit sosiaalitoimen ja koulun kanssa sekä yhteydenpito lasten biologisiin vanhempiin ovat osa viikkoa.
Arkea helpottavat ennakointi ja suunnittelu.
– Meillä on jääkaapin ovessa viikko-ohjelma, josta näkyvät kaikkien menot. Kun asiat tietää etukäteen, arki sujuu paremmin.
Perheellä on myös mahdollisuus viettää kerran kuussa vapaa viikonloppu, kun lapset menevät lomaperheeseen.
– Se on ollut meille tärkeä hengähdyshetki.
Kohtaamiset jäävät mieleen
Yksi erityinen muisto liittyy ensimmäiseen sijoituslapseen.
– Saimme pian koulutuksen jälkeen puhelun pienestä pojasta, joka tarvitsi kodin. Menimme tapaamaan häntä, ja kohtaaminen tuntui heti luontevalta.
Lapsi muutti perheeseen nopeasti tutustumisen jälkeen.
– Se oli jännittävä, mutta samalla hyvin luonteva kokemus.
Tunnekuohut kuuluvat työhön
Perhehoitajan arjessa kohdataan myös haastavia tilanteita.
– Isoja kiukkukohtauksia tulee välillä. Silloin pitää rauhoittaa sekä lapsi että itsensä.
Tilanteista selvitään ajan ja keskustelun avulla.
– Usein tarvitaan hetki rauhoittumista. Sen jälkeen puhutaan, halataan ja jatketaan arkea.
Erityisen kuormittavia ovat tilanteet, joissa sijoitus päättyy.
– Tunneside lapseen ei katoa, vaikka tilanne muuttuu. Se herättää isoja tunteita.
Tukea saa useasta suunnasta
Minna ja Marko korostavat, että perhehoitajat eivät jää yksin.
– Saamme tukea sosiaalityöntekijöiltä ja perhehoidon ohjaajilta. Yhteistyö heidän kanssaan on sujuvaa ja luontevaa.
Arkea tukee myös perheen oma yhteistyö.
– Käymme päivittäin yhdessä läpi lasten asioita ja tuemme toisiamme.
Lisäksi tarjolla on koulutuksia ja säännöllisiä palavereja.
– Kaksi kertaa vuodessa pidämme asiakassuunnitelmapalaverin, jossa käymme tilanteen läpi.
Pienet edistysaskeleet tekevät työstä merkityksellistä
Perhehoitajana toimimisessa parasta ovat arjen onnistumiset.
– On hienoa nähdä, miten lapsi alkaa luottaa aikuisiin ja uskaltaa olla oma itsensä.
Myös lapsen kasvu ja kehitys tuovat iloa.
– Kun arki alkaa rullata ja lapsi löytää paikkansa perheessä, tietää, että on onnistuttu.
Rohkeasti mukaan valmennukseen
Minna ja Marko kannustavat kaikkia kiinnostuneita ottamaan ensimmäisen askeleen.
– Kannattaa lähteä rohkeasti mukaan koulutukseen. Se ei vielä sido mihinkään, mutta antaa paljon tietoa ja auttaa pohtimaan omaa tilannetta.
He muistuttavat, että perhehoito vaatii sitoutumista.
– Tämä työ on välillä raskasta, mutta samalla hyvin palkitsevaa.
Perhehoitajuus vaatii aikaa ja sydäntä
Minna ja Marko uskovat, että perhehoitajaksi voi ryhtyä monenlainen ihminen.
– Tärkeintä on, että arki on hallinnassa ja on aikaa sekä halua auttaa lapsia ja nuoria.
Perhehoito voi toteutua eri tavoilla.
– Voi toimia sijais-, tuki- tai kriisiperheenä. Jokaiselle löytyy oma tapa osallistua.
He korostavat yhtä asiaa ylitse muiden.
– Kun lapsi tulee perheeseen, hänestä tulee heti tasavertainen perheenjäsen. Tässä työssä pitää olla mukana sydämellä.
Kiinnostaisiko sinua perhehoitajuus tai tukiperhetoiminta?
Tule mukaan valmennuksiin!