Keväällä neljä ammattilaista eri puolilta Lapin hyvinvointialuetta osallistui Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen koordinoimaan avainhenkilökoulutukseen. Avainhenkilömalli on käytäntö, jossa lähisuhdeväkivaltatyö ja -osaaminen on upotettu organisaation rakenteisiin ja osaksi käytännön työtä. Avainhenkilöllä on perustason väkivaltatyön osaaminen, minkä ansiosta hän pystyy tukemaan muita ammattilaisia ja kouluttamaan oman organisaationsa työntekijöitä. Avainhenkilökoulutus mahdollistaa ammattilaisten verkostoitumisen yli sektorirajojen.

Koulutusmallia pilotoidaan yhdeksällä hyvinvointialueella. Osallistumisen ehtona oli yhteistyö kolmannen sektorin kanssa. Tärkeäksi yhteistyökumppaniksi Lapin hyvinvointialueelle saatiin Lapin ensi- ja turvakoti ry. Avainhenkilöt tulevat olemaan lähisuhdeväkivallan ilmiön, puheeksi ottamisen ja puuttumisen osaajia, lähellä asiakasta ja ammattilaista. 

Yksi koulutukseen osallistuneista työntekijöistämme on perhetyöntekijä Henna-Riikka Savola Kemistä. Hän kertoo, mitä oppeja hän sai koulutuksesta työhönsä, ja kuinka osaamista jaetaan Lapin hyvinvointialueella. 

Perhetyöntekijän työhön eväitä Avainhenkilökoulutuksesta

Työskentelen tällä hetkellä perhetyöntekijänä Kemin perhepalveluissa. Perhetyössä kohtaan erilaisia perheitä, erilaisissa elämäntilanteissa. Perhetyön tavoitteena on tukea perhettä löytämällä perheen omia voimavaroja ja vahvistaa niitä. Asiakasperheet ovat juuri niin moninaisia, kuin perheitä voi olla. Perheillä voi olla haasteita esimerkiksi lapsen koulunkäynnissä, kaivataan tukea rajojen asettamiseen tai vanhemman omat voimavarat ovat vähäiset. 

Esihenkilöni oli jakanut alustavan ilmoituksen avainhenkilökoulutuksesta sähköpostissa, ja kiinnostuin asiasta heti. Kohtaamme perhepalveluissa aika ajoin perheitä, joissa on ollut tai on väkivaltaa. Lapset saattavat oireilla väkivallasta johtuvista syistä, joten koin tärkeäksi oppia lisää keinoista, miten väkivalta voidaan ottaa puheeksi ja minkälaisen avun piiriin perheitä voi tämän jälkeen ohjata. 

Oivalluksia koulutuksesta

Lähisuhdeväkivalta on laaja asia, joka pitää sisällään hyvin monessa mielessä vallan vinoutuman, niin kokijalla kuin tekijälläkin. Työssäni kohtaama lähisuhdeväkivalta voi olla lasten välistä, vanhempien välistä tai vanhemman ja lapsen välistä. Väkivalta, jota olisi tärkeää oppia havainnoimaan ja tuomaan esille perheissä, kattaa fyysisen, henkisen sekä kulttuuriin tai uskontoon liittyvän väkivallan. Koen olevani avainasemassa nostamassa asiaa keskusteluun perheissä, koska kohtaan perheet pääsääntöisesti vähintään kerran viikossa perheiden omassa toimintaympäristössä. Kun perhe tulee tutuksi ja luottamus kasvaa, on tärkeää päästä keskustelemaan siitä, mikä parisuhteessa tai vanhemman ja lapsen välisessä suhteessa on normaalia vuorovaikutusta ja missä tilanteissa valtaa käytetään väärin.

Kipuilen edelleen sen kanssa, kuinka herkästi väkivalta jää huomaamatta tai kuinka vaikeaa siihen puuttuminen on. Koulutus antoi uskoa parempaan huomiseen: mitä rohkeammin uskallamme kysyä ja lisätä tietoisuutta siitä, mikä on hyvää vuorovaikutusta ja mikä vallan väärinkäyttöä, sitä paremmin voimme toimia tulevaisuudessa. Koulutus on antanut lisää rohkeutta kysyä asiasta suoraan. Opin myös tiedostamaan, ettei ensimmäinen keskustelu aiheesta välttämättä johda vielä mihinkään. Uskon kuitenkin, että pienet askeleet kantavat hedelmää ja että puuttumisella voi olla merkitystä myöhemmin.

Koulutus lisäsi erityisesti rohkeutta kysyä asioista suoraan silloin, kun tilanne on turvallinen. Perhetyö on haastavaa puheeksioton turvallisuuden kannalta, sillä työtä tehdään koko perheen kanssa. Toisaalta työntekijöille syntyy usein nopeammin luottamussuhde perheisiin kuin esimerkiksi neuvolatyössä, jossa asiakkaita ei kohdata yhtä tiiviisti.

Pidän kuitenkin tärkeimpänä väkivallasta puhumisen normalisointia: ammattilaisen täytyy uskaltaa kysyä vaikeista asioista ja olla hyväksymättä minkäänlaista väkivallan muotoa – edes puheen tasolla. Väkivaltaa voi esiintyä minkälaisessa perheessä tahansa, eikä se välttämättä näy ulospäin.

Oppia jaetaan 

Tulen pitämään Lapin hyvinvointialueen lounaisen alueen lapsiperheiden kotipalvelun ja perhetyön työntekijöille koulutusta väkivallan puheeksiotosta. Lisäämällä ymmärrystä väkivallan monimuotoisuudesta olemme askeleen lähempänä mahdollisuutta puuttua tilanteisiin. Teemme tärkeää auttamistyötä perheiden parissa ja olemme avainasemassa havainnoimaan, jos jokin herättää huolta. On tärkeää kehittää yhteistyötä tämän aiheen tiimoilta – ja tätä työtä teemmekin jo nyt.

Koulutus on innostanut minua perehtymään syvemmin väkivaltatyöhön ja eri tahoihin, jotka työskentelevät sen parissa. Perheiden kanssa työskennellessä on olennaista, että kaikkia osapuolia autetaan. Uskon, ettei kukaan halua käyttää väkivaltaa tahallaan, vaan tilanteisiin ajaudutaan monista eri syistä. Siksi myös väkivallan tekijää on tuettava eikä jättää yksin.

Sote-ammattilaiset, uskaltakaa rohkeasti kysyä ja puhua lähisuhdeväkivallasta. Jos me emme uskalla kysyä tai puuttua, moni apua tarvitseva voi jäädä ilman tukea.

Henna-Riikka Savola, perhetyöntekijä, Kemi

Katso avoimet työpaikkamme ja hae meille töihin