Lapissa on parasta luonto, yhteisöllisyys ja aika

Pitkäaikainen haaveeni oli muuttaa Lappiin ja kokea sen kaikki vuodenajat – erityisesti talvi, joka on lempivuodenaikani. Sain myös perheeni Lohjalta innostumaan tähän kokemukseen, jonka piti kestää vain vuoden. Löysimme ensin asunnon. Sen jälkeen selvitin, olisiko paikkakunnalla töitä sairaanhoitajalle. Sain työpaikan Pellon vuodeosastolta, ja myöhemmin palveluvastaavan viran Kolarista.  Tykästyimme Lappiin, ja päätimme jäädä pidemmäksi aikaa.

Työni on hektistä, mutta antoisaa. Se ei juuri poikkea työnteosta etelässä. Kiirettä täälläkin on, mutta esimerkiksi meillä Kolarin kotihoidossa pääsee ajelemaan autolla asiakkaiden luokse ja samalla voi nähdä esimerkiksi poroja, metsäkanalintuja ja hirviä. Voi nollata ajatukset siirtyessään paikasta toiseen, eikä tarvitse ajella ruuhkissa.

Aiemmin etelässä työmatkaani meni tunti. Ei siksi, että kilometrejä olisi ollut paljon, vaan siksi, että ruuhkat olivat valtavia. Täällä ajomatka kestää tunnin vain kilometrien vuoksi. Ajaessani kuuntelen äänikirjoja ja nautin maisemista – niihin en kyllästy koskaan.

Ihmiset huolehtivat toisistaan

Lapissa on parasta luonto, yhteisöllisyys ja aika. Luonto on eri tavalla läsnä kuin etelässä. Talvi on oikea talvi. Voin liikkua potkukelkalla, koska täällä ei hiekoiteta niin runsaasti kuin etelässä. Ruska-aikaan on upeat värit, ja kesällä aurinko paistaa myös yöllä – mitä pidän tosin ainoana negatiivisena asiana Lapin luonnossa. Revontulet ovat hienoja ja näkyvät paremmin kuin etelässä, samoin tähdet.

Täällä on enemmän yhteisöllisyyttä, ja ihmiset huolehtivat toisistaan. Toki välimatkat ovat pitkiä, ja auto on melkein välttämättömyys. Mutta kun poikkeaa valtatieltä sivuteille, voi löytää upeita luontokohteita. Mikä on sen parempaa, kuin lähteä koiran kanssa metsälenkille ja ottaa marjaämpäri mukaan. Kotiin tullessa sinulla on mustikoita, puolukkaa ja hillaa, joita voi laittaa pakkaseen talvea varten. 

Meillä on nyt perheenä enemmän aikaa tehdä asioita yhdessä kuin aiemmin. Perheessämme on kaksi kouluikäistä lasta, jotka ovat tykänneet olla täällä todella paljon. Onhan se mukavaa, kun koulussa on vain parisataa oppilasta, jotka jokainen opettaja tuntee. Myös lasten harrastukset ovat täällä paljon halvempia kuin etelässä.

Eräs työkaverini sanoi, että täälläpäin koko kylä kasvattaa. On paljon vaikeampaa tehdä luvattomia asioita, kun aina on joku näkemässä ja ilmoittamassa vanhemmille. 
Suosittelen lämpöisesti tänne päin muuttoa! Ei kannata jossitella tai ajatella ’sitten kun’. Elämässä pitää uskaltaa kokeilla asioita.

Laura Kunttu, sairaanhoitaja, Kolarin kotihoidon palveluvastaava