Johdon blogi: Pelastustoimen neljäs elämä
Pelastusjohtaja Markus Aarto avaa blogissaan pelastuslaitoksen historiaa, nykypäivää ja tulevaisuutta sekä...
Pelastusjohtaja Markus Aarto.

Johdon blogi: Pelastustoimen neljäs elämä

29.11.2022

Pelastusjohtaja Markus Aarto avaa blogissaan pelastuslaitoksen historiaa, nykypäivää ja tulevaisuutta sekä haasteiden että mahdollisuuksien näkökulmasta.

Ensi vuoden alusta toimintansa täysipainoisesti aloittava Lapin hyvinvointialue pitää sisällään kolme erilaista ydinkokonaisuutta: sosiaalipalvelut, terveyspalvelut ja pelastuspalvelut. Kullakin on oma erikoislainsäädäntönsä ja oma ammatti-identiteettinsä, mutta myös runsaasti yhteisiä rajapintoja avattavaksi ja hyödynnettäväksi. Hyvinvointialue tarjoaa toimivan alustan asioiden ja ilmiöiden laaja-alaiseen tarkastelemiseen asukkaan tai asiakkaan näkökulmasta. Miten tarjota palveluketju, joka saumattomasti ja raja-aidoitta palvelee ihmisiä heidän erilaisissa sotepe-tarpeissaan syntymästä kuolemaan saakka?

Pelastustoimen pitkä tie

Pelastuslaitoksen ja sen tarjoamien pelastuspalvelujen näkökulmasta hyvinvointialuemuutos on jälleen yksi mielenkiintoinen sykli osana evoluutiokehitystä. Neljäs elämä, jollaiseksi olen sitä usein kutsunut! Vaikka pelastustoimen ”palveluilla” on sinänsä useamman tuhannen vuoden taakse ulottuva historia, organisatorisesti järjestäytyneen muotonsa pelastustoimi sai Suomessa vasta Turun VPK:n perustamisen jälkeen vuonna 1838.

Meillä Lapissakin pelastustoimen ensimmäinen elämä VPK-muotoisena ja osin järjestäytymättömänä käynnistyi monin paikoin jo 1800-1900-lukujen taitteessa. Toinen elämä kuntien vastuulla toimivina palolaitoksina sai vakiintuneet muotonsa sekin jo yli puolivuosisataa sitten. Kolmas elämä Lapin liiton alaisena alueellisena pelastuslaitoksena ehti kestää 18 toimintavuotta. Neljännen elämän alkuun osana hyvinvointialuetta on tätä kirjoitettaessa reilut 30 vuorokautta. Matka on ollut pitkä, ja kussakin elämänvaiheessa on ollut omat hyvät ja huonot puolensa.

Historiasta oppii, jos haluaa!

Kun tarkastelee pelastustoimen pitkää elinkaarta, on helppo löytää monia punaisia lankoja, jotka ovat arvioni mukaan liimanneet pelastustoimea yhteen sen eri kehitysvaiheissa. Vapaaehtoisuus sekä kutsumus ihmisten auttamiseen ammattilaistyönä on näistä ilmeisin.

Pitkässä historiassa toistuu myös useita liittymäpintojen syklejä, joiden painotus on vaihdellut eri aikoina. Yksi tällainen on ilman muuta pelastustoimen ja ensihoidon välinen suhde. Varhempina aikoina pelastuslaitos huolehti pääosin sairaankuljetuksesta. Kolmannen elämän alkaessa sairaankuljetus eriytyi sairaanhoitopiirien vastuulla olevaksi ensihoidoksi, jota tuottaa nykyisellään vain osa pelastuslaitoksista. Meillä Lapissa tämä eriytyminen toteutettiin siirryttäessä aluelaitokseen ja monin osin se merkitsi synenergia-yhteyden katkeamista muun kuin operatiivisen toiminnan osalta vuosiksi. Nyt kun olemme taas osa yhteistä organisaatiota, rajapinta ja yhteistoiminta näiden kokonaisuuksien kesken näyttää taas jäsentyvän erilaisista identiteeteistä ja professioista huolimatta lähemmäksi toisiaan.

Pitkässä historiassa ihmisten auttamista erilaisissa arjen hätätilanteissa on hoidettu kovin eri tavoin. Jokaisessa uudessa elämänvaiheessa ajattelua on tavalla tai toisella laajennettu. Ensimmäisessä elämässä VPK:t huolehtivat ensisijaisesti oman kylänsä palveluista, toisessa elämässä palolaitos yhteisesti koko kunnan palo- sekä VSS- eli väestönsuojelupalveluista sekä kolmannessa elämässä pelastuslaitos koko maakunnan yhteisistä pelastuspalveluista. Nyt neljännessä elämässä maantieteellinen alue ei enää laajene, mutta palvelutuotannon sisältö ja tarkastelukulma laajentuvat yhteiseksi sotepe-näkökulmaksi. Lakisääteiset perustehtävät eivät muutu, eikä historiaa tarvitse kirjoittaa uudelleen, mutta ajattelua pitää avartaa joka tasolla. Olemme olemassa asukkaiden ja asiakkaiden palvelemiseksi, ja palvelujen kirjo on laajempi kuin koskaan. Nykypäivän pelastuslaitos on laaja-alainen yhteiskunnan turvallisuuspalvelujen tuottaja, mikä usein unohtuu julkisessa keskustelussa ja rahoitusta mitoitettaessa.

Mikään ei synny elämässä helpolla!

Hyvinvointialuetta on nyt valmisteltu noin puolitoista vuotta. Näin virkamiehen näkökulmasta valmistelutyö on ollut raskas rupeama. On pitänyt hoitaa sataprosenttisesti virkatyö vanhassa pelastuslaitoksessa historiallisten kriisien keskellä. On ollut perustyötä, pandemiaa, tulvia, myrskyjä ja sotaa, jotka kukin jo itsessään työllistävät pelastustoimea merkittävästi kaikilla tasoilla. Ja kaiken tämän päälle on valmisteltu historiallinen rakenneuudistus. On siis tehty kahta täysipäiväistä työtä!

Valtavan työmäärän keskellä on kuitenkin syntynyt myös hieno yhteishenki yhtäältä valmistelijoiden välillä ja toisaalta suhteessa päättäjiin. Ainakin pelastustoimen näkökulmasta asioita on ollut helppo viedä eteenpäin. Meitä on kuunneltu ja olemme tulleet kuulluksi. On ollut silmin nähtävissä, miten ajattelu on prosessinomaisesti muovautunut paikallisesta alueelliseksi, kansallista näkökulmaa unohtamatta. Ainakin itselle valmisteluprosessi jää ajatusten aikakirjoihin miellyttävänä ja oikein fokusoituneena prosessina.

Millainen on neljäs elämä?

Valtakunnallisissa mittauksissa kansalaisten luottamus pelastustoimeen on ollut pohjoiskorealaisissa luvuissa jo pitkään, ja hyvinvointialueen kansalaiskyselyissäkin pelastustoimen palvelut koetaan hyvin tärkeiksi. Olemme ehkä onnistuneet omassa palvelutuotannossamme. Sen sijaan kansalaisten kielenkäytössä puhutaan yhäkin usein palolaitoksesta ja sen palveluista. Emme ole osanneet riittävällä tavalla viestiä lakisääteisten tehtäviemme kasvusta, laajentumisesta, sisällöllisestä ja teknisestä kehityksestä sekä lainmukaisesta palvelutasosta. Nykyisellään varsinaiset tulipalot ovat vain murto-osa pelastustoimen tehtäväkirjosta.

Valtaosa tästä laajentumiskehityksestä tapahtui kolmannen elämän aikana aluepelastuslaitoksena. Vaikka elämä osana Lapin liiton kokonaisuutta on ollut hyvää, pelastustoimen kuntarahoitus ei kyennyt vastaamaan kasvaneisiin lakisääteisiin tehtäviin, maakunnan kehittymisen mukanaan tuomaan tehtävämäärän kasvuun ja vaatimuksiin valtakunnallisesti yhdenvertaisista pelastuspalveluista myös harva-alueella. Hyvinvointialueen taakaksi jää siksi mittavan investointivelan umpeen kurominen ja harva-alueen virkarakenteen vahvistaminen valtakunnalliselle riskianalyysiin perustuvalle tasolle.

Hyvinvointialueelle osoitettavan pelastustoimen valtionrahoituksen kriteerit on muotoiltu siten, että yhdenvertaisten pelastuspalvelujen tuottaminen myös laajassa Lapin maakunnassa olisi mahdollista ottaen huomioon myös maakunnan riskit. Vaikka Lapin pelastustoimen valtionrahoitus sinänsä on kasvussa, näyttävät kasvavan myös kiinteät kustannukset. Kuntien paloasemakiinteistöistä perimät vuokrat kasvavat merkittävästi, palkkojen nousu on suurempaa kuin mihin on totuttu ja inflaatio sekä pelastustoimen yhteiset ICT-järjestelmät kasvattavat muita pakollisia toimintakuluja huomattavasti. Vaarana on, että varsinaisen palveluntuotannon rahoitukseen ja palvelutason epäkohtien korjaamiseen asiakasrajapinnassa ei jää riittävää rahoitusta jatkossakaan, vaikka hyvinvointialue parhaansa rahoituksen löytämiseksi tekeekin. Pallo ongelman ratkaisemisesta on paljolti valtiolla.

Toiminnallisesti elämä osana hyvinvointialuetta vaatii toimialalta paljon uudenlaista ajattelua. Emme elä omassa siilossamme, vaikka kovin muista hyvinvointialueen toimialoista poikkeammekin. On etsittävä jatkuvasti palvelutuotannon rajapintoja ja synenergioita muiden toimialojen kanssa pitäen asukasta, asiakasta ja kokonaisvaltaista palvelutuotantokykyä ajattelun fokuksessa. Palvelujen käyttäjät eivät ole kiinnostuneet raja-aidoista tai professioiden välisistä eroista vaan siitä, että hyvinvointialueen palveluketjut ovat katkeamattomia, toimivia, ratkaisukeskeisiä ja taloudellisesti tehokkaita.

Ja lopulta hyvinvointialueesta pitää synnyttä hyvin johdettu, loogisesti toimiva, reflektiivinen, tehokas ja työntekijöistään huolta pitävä hyvinvointiyhteisö. Mikään näistä ei synny ilman osaamista, avoimuutta, empatiakykyä, jatkuvaa oppimista ja ponnistelua. Olen kuitenkin varma, että pääsemme elämään neljättä elämäämme avoimessa, henkilöstöstään huolehtivassa, asiakaslähtöisessä ja strategisesti johdetussa organisaatiossa, joka on olemassa kaikkien meidän lappilaisten yhdenvertaisen, paremman ja turvallisemman elämän mahdollistamiseksi.

Turvallista alkanutta talvea!

Markus Aarto
pelastusjohtaja

Pelastusjohtaja Markus Aarto. Johdon blogi: Pelastustoimen neljäs elämä
29.11.2022
Pelastusjohtaja Markus Aarto avaa blogissaan pelastuslaitoksen historiaa, nykypäivää ja tulevaisuutta sekä...